28.4.2021
Kirjoittaja: Leena Piironen, kliinisesti erikoistunut sairaanhoitaja, uro- ja seksuaaliterapeutti
Naisten virtsankarkailu on yleinen ja elämänlaatua heikentävä vaiva. Suuressa norjalaisessa väestöpohjaisessa tutkimuksessa[1] neljänneksellä naisista todettiin jonkinasteista virtsankarkailua ja jopa 7 %:lla heistä virtsankarkailu oli merkittävää.
Vain osa naisista hakee virtsankarkailuun apua. Virtsankarkailun syyn selvittäminen ei kuitenkaan ole vaikeaa, eikä sitä tarvitse pelätä. Suosittelen hakeutumaan rohkeasti oman alueen terveyspalveluihin virtsaoireiden tutkimuksiin, sillä apua on saatavilla kaiken tasoiseen virtsankarkailuun.
Mitä virtsaoireiden tutkimuksissa selvitetään?
Diagnostiikassa tavoitteena on määrittää virtsankarkailun tyyppi, syy, haitta-aste ja vaikutus elämänlaatuun, johon suurena osana kuuluu myös seksuaalisuus.
Tutkimuksissa selvitetään virtsankarkailun tyyppi ja milloin se on alkanut sekä kartoitetaan potilaan käytössä olevat lääkkeet, perussairaudet ja leikkaukset. Lisäksi selvitetään kuukautiskierto, synnytin- tai virtsaelinleikkaukset, synnytysten lukumäärä ja synnytyskomplikaatiot, apuvälineiden kuten inkontinenssisuojien käyttötarve sekä elintavat ja asuin- ja kotihoito-olot.
Kliinisessä tutkimuksessa selvitetään potilaan yleistila ja liikuntakyky, paino, pituus ja mahdolliset neurologiset poikkeavuudet sekä mitataan jäännösvirtsan määrä ja kysytään suolen toiminnasta. Lääkärin tekemässä tutkimuksessa tarkistetaan emättimen limakalvot, munasarjojen ja kohdun tilanne sekä tarkistetaan, että potilaalla ei ole alavatsan kasvaimia. Lääkärin vastaanotolla tehdään myös lantionpohjan lihasten kunnon arviointi. Laboratoriotutkimuksella suljetaan pois mahdolliset virtsatieinfektiot.
Potilas täyttää lisäksi kaikessa rauhassa kotona virtsaamispäiväkirjan kahden vuorokauden ajalta ja vastaa kyselylomakkeisiin, joilla selvitetään virtsankarkailun haitta-aste ja tehdään alustava virtsankarkailutyypin erotusdiagnostiikka.
Alkuselvittelyjen jälkeen lääkäri voi jo aloittaa pakkovirtsankarkailun ja sekamuotoisen virtsankarkailun lääkehoidon sekä paikallisestrogeenihoidon. Täydentäviä tutkimuksia tehdään sairaalassa, jossa tehdään virtsankarkailun jatkohoitoja. Tutkimuksiin kuuluvat kuvantamistutkimukset, rakon tähystykset, virtsarakon toiminnalliset tutkimukset ja urodynaamiset tutkimukset.
Virtsankarkailun tyypit
- Ponnistusvirtsankarkailu
Ponnistusvirtsankarkailu on rasituksen, ponnistuksen, yskäisyn tai aivastuksen yhteydessä tapahtuvaa virtsan karkaamista. - Pakkovirtsankarkailu
Pakkovirtsankarkailu on näkyvää virtsan karkaamista, johon liittyy samalla voimakas virtsaamistarve. - Sekatyyppinen virtsankarkailu
Sekatyyppinen virtsankarkailu on kahden edellisen karkailumuodon yhdistelmä, eli siihen liittyy sekä ponnistus- että pakkovirtsankarkailua. - Ylivuotovirtsankarkailu
Ylivuotovirtsankarkailuun liittyy virtsarakon akuutti tai krooninen tyhjenemishäiriö eli puhutaan virtsaretentiosta.
Virtsankarkailun hoito ja ehkäisy
Virtsankarkailua voidaan ehkäistä painonhallinnalla, tupakoimattomuudella, lihaskunnon ylläpidolla ja ummetuksen hoidolla. Kirurgista hoitoa harkitaan silloin, kun lähettävä lääkäri tai hoitoa antava yksikkö on todennut kyseessä olevan selkeä ponnistusvirtsankarkailu. Tärkeimpiä virtsankarkailun hoitomuotoja on konservatiivinen hoito, joka kattaa erilaiset lääkehoitotuotteet, lantionpohjan lihasten harjoittelun, apuvälineet ym.
Estrogeenin väheneminen ohentaa alempien virtsateiden ja emättimen limakalvoa. Limakalvoa voidaan vahvistaa emättimeen laitettavalla paikallisestrogeenillä. Sitä suositellaan käytettävän loppuelämän ajan. Paikallisestrogeenin käyttö on turvallista ja sitä saa apteekista ilman reseptiä.
Veden juominen on elintärkeää ja liian vähäinen juominen väkevöittää virtsaa ja voi aiheuttaa virtsarakon ärsytystä. Nesteen määrän ei kuitenkaan tulisi ylittää 1,5-2 litraa. Alkoholin, teen ja kahvin liikaa nautittuna tiedetään ärsyttävän virtsarakkoa ja lisäävän virtsaamiskertoja.
Virtsankarkailu voidaan saada hallintaan opettelemalla tunnistamaan lantionpohjan lihakset ja vahvistamalla niitä jännitys- ja rakkolihasharjoitteiden avulla. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa lantionpohjan lihasten harjoittelua!
Usein potilaat saavat helpotusta inkontinenssivaivaan asianmukaisilla apuvälineillä. Oikeanlainen apuväline parantaa huomattavasti elämänlaatua, vähentää virtsankarkailuun liittyvää sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ehkäisee iho-ongelmia.
Jokaiselle asiakkaalle valitaan yksilöllisesti sopivat tuotteet inkontinenssisuojista, emättimeen laitettavista virtsaputkea tukevista tamponeista, vuotosuojista, vuoteen suojista ja virtsakatetreista. Aiheeseen perehtynyt terveydenhuollon ammattilainen antaa yksilöllisen ohjauksen tuotteiden käyttöön. Apuvälineitä varten on myös mahdollista saada hoitotarvikelähete erikoissairaanhoidosta tai perusterveydenhuollosta.
(Lähde: Käypä hoito -suositus naisten virtsankarkailusta (potilasversio).)[2]
Apuna virtsankarkailuun
Vaginaalitamponi on virtsankarkailussa emättimeen virtsaputken ylimmän sulkijan tueksi laitettava pehmeä, miellyttävä kertakäyttöinen tuki, joka estää ponnistustyyppisen virtsankarkailun. Käyttäjä voi itse asettaa tuen tarvittaessa, esimerkiksi lähtiessään lenkille tai muihin tilanteisiin, joissa pelkää virtsan ponnistaessa karkaavan. Tuki voi olla paikoillaan yhtäjaksoisesti 12 tuntia. Vaginaalitamponeja on 5 eri kokoa. Kokeilemalla löydät oikean kokosi.
Leena Piironen
Kliinisesti erikoistunut sairaanhoitaja, uro- ja seksuaaliterapeutti
KYS Naisten poliklinikka
Lähdeluettelo: