15.12.2021
Miehillä alkaa esiintyä vaihtelevasti mutta enenevästi häiriöitä seksuaalitoiminnoissa 40 ikävuoden jälkeen, mutta toisinaan myös nuoremmilla. Erektiohäiriöitä esiintyy vähintään satunnaisesti n. 40 %:lla 40 vuotta täyttäneistä miehistä, esiintymisprosentti kasvaa ikävuosien myötä.
Useimmiten erektiohäiriön perimmäinen syy on elimellinen – tyypillisimmillään verisuoniperäinen. Muita elimellisiä syitä ovat hermostolliset eli neurologiset syyt, hormonaaliset syyt ja joskus jopa peniksen paisuvaisen arpeutuminen tai vaurio.
Myös psyykkisillä tekijöillä on vaikutusta erektiohäiriön syntyyn. Yksittäinen seksuaalinen epäonnistuminen saattaa aiheuttaa epäonnistumisen pelkoa tai suorituspaineita, jotka pahentavat erektiohäiriötä. Uusi parisuhde pitkän yksinelon jälkeen saattaa niin ikään aiheuttaa epävarmuutta ja suorituspaineita seksuaalitoimintojen suhteen.
Usein mitä nuoremmasta miehestä on kyse, sitä todennäköisemmin erektiohäiriön taustalla on pikemminkin henkinen kuin elimellinen syy. Toisaalta saattaa olla, että erektiohäiriö on ensimmäinen oire hitaasti kehittymässä olevasta verisuonisairaudesta, jonka riskitekijöitä ovat mm. ylipaino, kohonnut verenpaine, korkeat rasva-arvot, korkeat sokeritasot ja tupakointi. Merkittävin hormonaalinen syy on alentunut miessukupuolihormoni- l. testosteronitaso, johon usein kuitenkin liittyy myös seksuaalisen halukkuuden vähentyminen.
Erektiohäiriön syiden selvittäminen
Perustutkimuksena erektiöhäiriötä selvitettäessä on miehen ulkoisen olemuksen ja kivesten tarkastaminen, onko nähtävissä merkittävä ylipaino tai onko viitteitä alentuneista testosteronitasoista. 50 vuotta täyttäneille miehille on myös tapana tehdä eturauhasen sormitunnustelu ja tarpeen mukaan tarkistaa eturauhashormoni- eli psa-pitoisuus. Edelleen tunnustellaan nivusten ja alaraajojen pulsaatiot ja mitataan verenpaine.
Muita tarkentavia tutkimuksia tehdään, mikäli herää epäilyä mahdollisesta neurologisesta perussyystä. Verikokeista tarkistetaan harkinnan mukaan veren rasva- ja sokeriarvot. Mikäli on herännyt epäily hormonaalisesta häiriöstä, tarkistetaan testosteronitasot ja mahdollisesti myös kilpirauhas- ja maitorauhashormonipitoisuus.
Erektiohäiriöiden korjaaminen
Ensimmäinen omaehtoinen toimi erektiohäiriön korjaamiseksi on omien elintapojen tarkistaminen ja huomion kiinnittäminen painoon, ruokavalioon, liikuntatottumuksiin ja mahdollisiin kuormittaviin stressitekijöihin.
Erektiohäiriön lääkkeellinen hoito mullistui 1990-luvun lopulla, kun markkinoille alkoi tulla suun kautta otettavia erektiokykyä parantavia tabletteja – ns. PDE5-estäjiä, joita ovat mm. sildenafiili, tadalafiili, vardenafiili ja avanafiili. Ne vahvistavat elimistön erektiokykyä hidastamalla elimistön tuottaman erektiota aikaan saavan molekyylin hajoamista, mikä vahvistaa ja usein jopa pitkittää erektiota. Näiden valmisteiden hinnat ovat laskeneet huomattavasti ns. geneeristen eli ”korvaavien” valmisteiden myötä.
Muita lääkehoitovaihtoehtoja ovat virtsaputkeen pienenä liukenevana pellettinä (Muse®) tai virtsaputken suulle geelinä (Vitaros®) annosteltava prostaglandiinivalmiste alprostadiili. Alprostadiili voidaan annostella myös suoraan paisuvaiskudokseen pistoksena neulalla (Caverject dual®). Pistettävien valmisteiden joukkoon kuuluu myös pistoksena annosteltava aviptadiilin ja fentolamiinin yhdistelmä (Invicorp®).
Ei-lääkkeelisiä keinoja erektion aikaansaamiseksi ovat mm. kumilenkin tai penisrenkaan sekä ns. tyhjiöpumpun käyttäminen. Kumirenkaalla hidastetaan peniksen laskimoverenkiertoa pinta- ja yhdyslaskimoiden kautta. Kumirenkaan kanssa voidaan käyttää tyhjiöpumppua, joita on sekä edullisia käsikäyttöisiä että hieman kalliimpia sähköisesti toimivia malleja.
Hae rohkeasti apua
Erektiohäiriö on siis ikääntyvien miesten yleistyvä vaiva, joka koskettaa lukuisia miehiä ja parisuhteita. Perustutkimukset ovat sangen yksinkertaisia ja hoitomahdollisuuksia on lukuisia. Ongelman kanssa ei kannata painiskella yksin, vaan kannattaa lähetä rohkeasti liikkeelle, sillä apua on tarjolla, mikä parantaa sekä miehen että kumppanin elämänlaatua merkittävästi.
Arto J. Salonen
LT, apulaisylilääkäri
KYS; Mehiläinen Kuopio