28.2.2022
Terapeutille on todella turhauttavaa, jos tehokkaan terapiaistunnon jälkeen asetamme epätyypillisesti kehittyvän lapsen ”optimaaliseen” istuma-asentoon ja vain vähän ajan kuluttua huomaamme, että lapsen asento ei näytä enää lainkaan samalta kuin aluksi. Huomaamme vähitellen, että lantio on alkanut kallistua posteriorisesti, lapsi liukuu eteenpäin istuimessaan, ylävartalo on pyöristynyt (johtaen rintarangan kyfoosiin), kaularanka on yliojentuneena ja leuka työntyy eteenpäin. Lopulta lapsen hoitaja tai opettaja tuo lapsen takaisin terapiaan ja pyytää meitä, terapeutteja, ”korjaamaan” istuinjärjestelmän.
Tutkimme tilanteen uudestaan ja huomaamme, että vaikka kaikki mitat ja kulmat ovat oikein, emme ole pystyneet hallitsemaan lantiokoria – huonon asennon syypäätä. Kuten esitimme blogikirjoituksessa ”Lantion rooli asennon hallinnassa”, lantio on hyvän asennon perusta. Tiedämme, että myös pään ja ylävartalon linjaus muuttuu, kun lantio ei ole neutraaliasennossa. Siksi on äärimmäisen tärkeää säilyttää lantion neutraali asento.
Millaisia ratkaisuja lantion neutraaliasennon säilyttämiseen on?
Varmista, että kaikki mitat ovat tarkkoja
Mikäli istuinsyvyys on liian pitkä tai lyhyt, se voi johtaa lantion liikkumiseen posteriorisesti. Jos istuinleveys on liian kapea, lantio voi alkaa kiertyä sopiakseen istuimeen. Jos istuinleveys on liian suuri, lantiolla voi olla liikaa tilaa, jolloin se saattaa kääntyä sivulle hakiessaan tukipistettä, mikä johtaa sivusuuntaiseen kallistumaan.
Tue lantiota riittävästi kaikista suunnista
Posteriorisesti, lateraalisesti, anteriorisesti ja distaalisesti. Tasainen istuintaso, joka on tukeva mutta mahdollistaa lantion asettumisen istuimeen, on äärimmäisen tärkeä. Myös tukeva posteriorinen tausta, joka estää lantion posteriorisen kallistumisen, on olennaisen tärkeä. Lantion lateraalituet voivat auttaa lantiokorin pitämisessä keskilinjassa ja siten estää sitä kääntymästä sivulle, ja anteriorinen lantiotuki voi estää lantiokoria kiertymästä.
Käytä asentotukia
Vartalo- tai lantiotukien käyttäminen auttaa säilyttämään lantiokorin toivotun asennon. Tukien tulee olla riittävän tukevia, että ne eivät salli liikettä. On kuitenkin huomioitava, että jaksoittaiset tauot asennosta ja uuden asennon asettaminen ovat välttämättömiä mukavuuden ja tarkkailun kannalta.
Varmista, että toissijaisia asentotukia käytetään oikein
Kun toissijaisen tuen vetosuunta ei ole oikea tai riittävän tiukka, se voi kärjistää korjattavana olevaa asentoa. Tyypillisiin virheisiin kuuluu liian korkealla oleva lantiotuki, liian löysät tuet sekä vyöt, jotka ovat ylösalaisin tai väärässä kulmassa.
 | Esimerkki vyöstä, joka on liian korkealla |
 | Esimerkki vyöstä, joka on liian tiukka |
 | Esimerkki oikeasta ja väärästä vyön suunnasta |
Tarjoa hyvä tukiperusta alaraajoille ja jalkaterille
Kun jalkaterät ovat tukevasti, lantio voidaan pitää paremmassa linjauksessa. Toissijaisten tukien (sandaalit, nilkkaremmit, jalkateräremmit) voi auttaa alaraajojen asemoinnin säilyttämisessä. Mikäli alaraajat pyrkivät lonkan tai polven ojennukseen, lantiokori todennäköisesti kallistuu posteriorisesti, mikä johtaa liukumiseen.
Mukaudu lantiokoriin, jos sitä ei saa neutraaliasentoon
Epäsymmetrioita on vähennettävä niin paljon kuin mahdollista, mutta istuinjärjestelmän kulmat tulee mukauttaa kontraktuuriin, jotka eivät ole lievennettävissä. Jos epäsymmetriaan, jota ei ole mahdollista lieventää, ei mukauduta, lapsi pyrkii löytämään mukavan asennon toisessa vartalon kulmassa ja väistämättä kompensoi sen saavuttamiseksi.
Alan asiantuntijat suosittelevat muun muassa seuraavaa:
- Varmista, että tarkistat lantiokorin asennon arviointia tehdessä ensimmäisenä ja viimeisenä.
- Istuimeen siirtyminen (joko nostimella, liukumalla tai seisoma-asennossa siirtymällä) on paras tilaisuus lantion asennon optimointiin.
- Opetus- ja hoitohenkilöstön kouluttaminen tukien asemoinnin lisäksi myös niiden tarkoituksesta tuottaa tuloksia pitkällä tähtäimellä.
- Käytä istuimen kallistusta mahdollisuuksien mukaan lantion saamiseksi neutraaliasentoon ja takaisin istuimeen.
- Hyödynnä ”istumispassia” tarkkaan ohjeistukseen siitä, miten ja miksi lapsi tulee asemoida suunnitelman mukaisesti.
Kuten kaikkien asentosuunnitelmien kohdalla, on tärkeää tehdä kattava arviointi ennen asennon suosittelemista lapselle. Tämä auttaa määrittämään suunnitelman tavoitteet, vaihtoehtoiset asennot, asennon muuttamisen tiheyden ja odotetut tulokset.
Kirjoitus on julkaistu alkujaan englanniksi täällä.
Lue artikkelisarjan ensimmäinen osa: Virheasennot seuraavat helposti toisiaan – katkaise kehä ajoissa!
Lue artikkelisarjan toinen osa: Lantion rooli asennon hallinnassa