22.8.2022
Kirjoittajasta: Sinikka Lahtinen on lantionpohjaterapeutti, uroterapeutti ja seksuaalineuvoja. Hänellä on kliinisen hoitotyön erityispätevyys lantionpohjaongelmien hoitotyössä.
Ulosteen tahaton karkailu on yleinen, mutta vaiettu sairaus. Siitä kärsivä saattaa kokea häpeää tai tuntea itsensä likaiseksi ja usein kaventaa sosiaalista elinympäristöään tämän vuoksi. Ulosteenkarkailu lisääntyy ikääntyessä mutta siitä kärsivät myös lapset, nuoret ja aikuiset.
Ulosteen pidätyskyvyttömyyttä esiintyy yli 30 vuotiaista kuukausittain 10,2 %:lla ja kahdesti kuukaudessa 5,2 %:lla Tutkimuksen mukaan 66 % kokee tarvitsevansa apua, mutta vain 10 % oli sitä saanut. Naiset kärsivät vaivasta selkeästi useammin kuin miehet. (Lehto 2016.)
Mitä ulosteenkarkailu tarkoittaa?
Karkailussa uloste pääsee tahattomasti peräsuolen ulkopuolelle. Suolen sisältö voi olla löysää, ripulimaista tai kovaa. Karkailu voi olla lievimmillään vain tahatonta suolikaasun karkailuakin, mutta pahimmillaan massiivista, ennalta arvaamatonta suolen sisällön pääsyä huomaamattomasti ulos.
Ulosteenkarkailuun ja ulosteen pidätyskykyyn voivat vaikuttaa monet tekijät. Peräsuolen seinämä on voinut vahingoittua tulehduksen, leikkauksen, synnytyksen tai vaikkapa sädehoidon takia. Tällöin kiire WC:hen voi yllättää.
Ulosteenkarkailu voi johtua myös ummetuksesta, jolloin kovan ulostemassan ohi pääsee vain ohut, lähes nestemäinen uloste. Mitä pehmeämpää uloste on, sitä vaikeampaa sen karkailua on hallita.
Lantionpohjan lihasten venyttyminen voi heikentää sulkijalihasten toimintaa tai aiheuttaa lantionpohjan laskeumaa ja siten aiheuttaa tahatonta ulosteenkarkailua esimerkiksi raskauksien aikana.
Ikään liittyvä lantionpohjan heikentyminen on yksi merkittävä syy ulosteenkarkailulle.
Jotkut hermostoon vaikuttavat sairaudet, kuten Ms-tauti, Parkinsonintauti ja halvaukset voivat heikentää sulkijalihaksen toimintaa aiheuttaen karkailua.
Karkailu voi myös liittyä ponnisteluun, jolloin sulkijalihaksisto antaa periksi.
Miten ulosteenkarkailua tutkitaan?
Tutkimuksissa kartoitetaan ulosteenkarkailun tyyppi, sen mahdolliset syyt ja haitta-aste.
Ulosteenkarkailun selvittämisessä ovat tärkeässä roolissa erilaiset suolen toiminnan seurantapäiväkirjat ja kyselykaavakkeet, lääkärin tekemä sisätutkimus ja tarvittaessa ultraäänitutkimus ja MRI-defekografia, jossa magneetin avulla nähdään lantionpohjan toimintaa.
Miten karkailua voidaan hoitaa?
Hoitomuodot ovat moninaiset, mutta tärkeintä on ensin selvittää karkailun syitä. Näiden syiden perusteella voidaan valita yksilöllisesti hoito joko elämäntapamuutoksella, sopivilla karkailuun suunnitelluilla apuvälineillä (esim. suoleen tarkoitetut tamponit), kuituhoidolla, lääkityksillä, leikkaushoidoilla, sakraalineuromodulaatiohoidolla tai avanteen avulla.
Ulosteenkarkailun hoitoon on saatavilla apuvälineitä.
Suolen toimintaa pyritään rauhoittamaan ruokavaliolla, monet saavat apua kokeilemalla FODMAP-ruokavaliota jonka avulla he löytävät omaa suolentoimintaa ärsyttäviä ravintoaineita. Kasvispitoinen, runsaskuituinen ja vähähiilihydraattinen ruokavalio tasaa suolen toimintaa. Suolen toimintaa aktivoivia ruokia (esim. luumu, viikuna) sekä keinotekoisia makeutusaineita tulee välttää.
Mikäli suolen sisältö on kovin löysää, voidaan sitä kiinteyttää apteekista saatavilla kuituvalmisteilla. Niiden käyttö kannattaa aloittaa pienin askelin, sillä ne saattavat aiheuttavat alussa turvotusta ja kaasun muodostusta.
Lantionpohjan lihasten vahvistaminen on tärkeää läpi elämän. Samoja harjoitteita käytetään virtsankarkailun hoitoon.
Lääkehoitona karkailuun voidaan käyttää loperamidia, joka vahvistaa sulkijalihaksia ja hieman hidastaa suolen liikettä, kiinteyttäen siten suolen sisältöä. Lääkkeen käyttö on pitkäkestoisestikin turvallista, mikäli löysävatsaisuuteen ei liity bakteeriperäistä tulehdusta ja se on yhteensopiva muiden käytettyjen lääkkeiden kanssa.
Karkailun hoidossa pyritään löytämään ratkaisu ns. konservatiivisin hoitokeinoin, joihin kuuluu myös loppusuolen huuhteluhoito siihen tarkoitetuilla välineillä. Ajatuksena on tyhjentää ulostamistapahtuman jälkeen loppusuoleen jäänyt massa veden avulla. Huuhteluhoito on erikoissairaanhoidon määräämää hoitoa ja siihen vaaditaan lääkärin tutkimukset, jotta toteuttaminen on yksilöllistä ja turvallista.
Mikäli karkailu on pienimuotoista, tahatonta ja paineetta tapahtuvaa, voidaan aloittaa anaalitamponihoito. Tällöin peräsuoleen laitetaan ulostamisen jälkeen tamponi, jonka on tarkoitus estää tahaton vuoto sulkijalihasten läpi. Tamponit ovat erityisesti ulosteenkarkailuun suunniteltuja ja niitä saa asiantuntijan lähetteellä hoitotarvikejakelun kautta kuluitta, potilaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti.
Peräsuoleen laitettavalla tamponilla voidaan estää tahaton vuoto sulkijalihasten ohi.
Housunsuojat ja vaipat ovat usein se ensimmäinen ”pelastusrengas”, mutta niiden pitkäaikainen käyttö saattaa aiheuttaa iho-ongelmia yhdessä tuhrivan ulosteen ja ihokosketuksen kanssa.
Mistä apua saa?
Itse toimin lantionpohjaterapeuttina Helsingin yliopistollisessa sairaalassa (HUS) ja kohtaan ongelmasta kärsiviä henkilöitä päivittäin. Näen tärkeänä hakea apua, jotta elämänlaatu ei heikkene ja sosiaalinen ympäristö ei kavennu. Asia koetaan usein niin häveliäänä, ettei siitä mainita edes läheisille tai hyville ystäville. Se voi heikentää elämänlaatua, jos vain käpertyy miettimään asioita itsekseen.
Kehotan ihmisiä tuomaan ongelman rohkeasti esiin kertomalla siitä perusterveydenhuollossa tai yksityislääkärillä. Kannattaa pyytää lähete erikoissairaanhoitoon, eri yksiköissä toimivien asiantuntijoiden vastaanotolle. Hoitotiimi koostuu erikoislääkäreistä ja asiantuntijahoitajista sekä lantionpohjafysioterapeuteista. Myös virtsankarkailun hoidon yhteydessä on hyvä mainita asiasta, jotta terveydenhuollon henkilöstö osaa ohjata hoitopolulla oikeaan suuntaan. Toivon, että hoitoon hakeudutaan pienellä kynnyksellä, jolloin avun saanti helpottuu.
Kannustan myös neuvolassa ottamaan asian esille, mikäli synnytyksen jälkeen kärsii edes lieväasteisesta karkailusta.
Karkailu vaikuttaa meihin hyvin kokonaisvaltaisesti niin sosiaalisesti, fyysisesti kuin seksuaalisestikin.
”Välillä voi mennä hermot, mutta ei saa luovuttaa” -Tanhupallo
Ota rohkeasti asia puheeksi ja hae apua, jo pienin keinoin voi elämänlaatusi parantua merkittävästi! Muista, ettet ole yksin ja apua on saatavilla.